Päivä 7

Päivä tuntui aika lyhyeltä. Varmaan siksi että sitä oli tunti vähemmän kuin tavallisesti. En ole varma haluanko oikeasti kertoa täällä mitä tänään kävi, mutta ehkä minun pitäisi niin ette ihmettele kun kerron pian saaneeni potkut. Tai no toivotaan ettei homma mene siihen asti. Blogini lukijat eivät ole voineet jättää huomaamatta miten heikosti olen ajoissa paikalla. Tiesin heti sopimuksen tehtyäni ettei sellaista hyväksyttäisi, ja päätin olla ajoissa. Pelkät päätökset eivät nyt vain tälläkään kertaa auttaneet asiaa. Jo ala-asteelta lähtien olen ollut kaikkialta myöhässä eikä mikään tunnu auttavan. En tajua miten olen niin tyhmä. Yleensä olen myöhässä kuitenkin vain n. 5 - 10 minuuttia. Tänään nukuin kunnolla pommiin.

Ai töissä pitäisi olla jo?

Työnantajani puhuttelun jälkeinen pelokas adrealiinihuuma vauhditti päivääni aika lailla. Olin hyvin pettynyt itseeni ja minua suretti kauheasti tuottaa pettymys pomolleni, joka on ollut minulle tosi reilu ja loma-ajoissani joustava. Toivon etteivät välimme nyt ole lopullisesti tuhoutuneet, ja voin sitten jatkossa jutella hänen kanssaan tuntematta häpeää ja hänestä hehkuvaa pettymystä. Tänään kaikki oli varsin viileää ja hänen vihansa tuli kyllä selväksi. Ei mitään raivoa, on kuitenkin sen verran kiva ja hauska tyyppi. Edellisessä työssäoppimispaikassani tilanne oli aika samanlainen, enkä loppua kohden enää voinut olla rento työnantajani seurassa. Noh, ehkä kaikki paranee kun ja jos parannan tapani. Tämä on onneksi vasta alkua, ehkä kaikki unohtuu ajan kanssa. Tai sitten ei. Olisi toisaalta ihan oiken minulle. En ole oikein koskaan joutunut kohtaamaan seurauksia myöhästymisistäni, tekisi ihan hyvää välillä.

Itsessäälissä rypemistäni helpottivat työkaverit. Parikin henkilöä delegoi maaliosaston asiakkaita minun luokseni saatesanoilla, että tiedän maaleista paljon enemmän kuin he. Ja eräs talossa jo kauan ollut työkaveri tuli luokseni juttelemaan ja neuvoi tsemppaamaan, koska toivoi minun jäävän sinne ja jo vinkkasi kesätyöpaikkamahdollisuudesta. Piristi kyllä. Samalla lisäsi surua siitä, että jos nyt sitten saan potkut, joudun jättämään niin kivan paikan ja niin kivat ihmiset taakseni. Lisäksi myöhemmin paniikkia lisäsi, kun kelasin päässäni tämän työkaverin kanssa käymääni keskustelua, ja rupesin ajattelemaan hänen kommenttiaan "tuolla vähän puhutaan että seuraava virhe voi olla se viimeinen" ja tajusin, että asiasta siis tosiaan jo puhutaan takahuoneessa. Voi ei.

Noh, nyt kun tuon kaiken sain sanottua, voin keskittyä muihin päivän hommiin. Tänään keskityin hyllyttämiseen. Opin, että valaisimien hyllyttäminen on ehkä ikävintä puuhaa, mitä tuolla on tarjolla. Kuljin varmaan jokaisen eri lampun kanssa ympäri valaisinosastoa sen 5 min ennen kuin löysin niille paikat. Joillekin ei koskaan löytynyt paikkoja. Muutenkin sisustusesinelavojen tyhjentäminen oli työlästä, koska samasta laatikosta löytyneet tavarat saattoivat kuulua ihan eri puolille osastoa. Pääsin tänään myös kokeilemaan asiakaspalvelua eri puolilla liikettä. Ei sillä, että tietoni pimennysverhoista olisivat juurikaan paremmat kuin asiakkaan itsensä, mutta aina voi ihmetellä yhdessä.

Ihan päivän viimeisellä puolituntisella huomasin erään miehen katselemassa puhdistusaineita ja päätin yrittää auttaa. Ongelmana oli, millä saada sammal pois huopakatolta. Jaa'a. Yritin siinä sitten auttaa purkkien tutkimisessa, mutta jonkin ajan päästä kävin nykäisemässä työkaveria hihasta, ja sieltä tuli heti vastaus, BioCompin Puhdas katto. Sitä ruiskutellaan katolle, odotellaan sen vaikuttavan jonkin aikaa, ja jo pelkkä sade vie sitten mukanaan katon sammaleet ja katolle jää vielä suojaava kerros, ettei sammal kasva takaisin. Ja jos sadeta ei tule pariin kuukauteen, niin painepesuri vain käteen. Minä ja yksi toinen uusi työntekijä kuuntelimme tätä selostusta ja huokaisimme wau. Hienoa ainetta. Se saa tänään toimia päivän esineenä. Ja nyt sitten nukkumaan ja toivomaan, että en enää myöhästy. Huomenna alkaakin Kodin Terrassa messut.

- Petra U

Voi kun minullakin olisi sammaleinen katto, ihan vain tätä käyttääkseni.