Päivä 2

Tänään työpäiväni alkoi sillä, että juoksin nopeasti pukuhuoneeseen heittämään työpaidan niskaan ja kirjasin itseni sisään juuri ajoissa. Tai ehkä minuutin myöhässä. Olo tuntui Aku Ankalta kellokortteineen. Meidän "kellokorttimme" on tosin pieni muovinen möllykkä, mutta filistä siinäkin.

Olin elänyt uskossa, että me - minä ja samaan aikaan alottanut toinen työssäoppija - tapaisimme tänä aamuna virallisen ohjaajamme, mutta saimme kuulla, ettei hän tulisi vielä tuntiin paikalle. Meidät siis ohjattiin tavaran vastaanottoon kirjaamaan tavaroita sisään. Aluksi ajattelin, että voisin pitää tästä "martituksesta", joka oli varsin yksinkertaista ja samanlaista hommaa koko ajan, mutta onnistuin kohtaamaan jatkuvasti ongelmia. Juuri minun käsittelemästäni lastista puuttui tilauslistat, tein jatkuvasti virheitä sen koneen kanssa enkä yleisesti oikein tiennyt mitä tehdä. Kestin noin 45 minuuttia ja juoksin sitten piiloon käyttämään taukoni. Sitten ohjaajamme jo saapui paikalle.

Pääsin jatkamaan samaa hommaa, mitä tein eilen, eli asiakaspalvelua. Samalla kuitenkin kiersimme ohjaajan kanssa tarkemmin eri maaleja ja tutustuimme niiden käyttötarkoituksiin, jotta osaisin sitten kertoa niistä asiakkaille. Kierroksesta oli suunnattomasti hyötyä päivän aikana. Pian myös sain kohdata uudestaan eilisen viholliseni, sävytyskoneen. Eri koneen tällä kertaa, onneksi. Toimi paljon paremmin enkä pelännyt sitä enää muutaman sävytyksen jälkeen ollenkaan. Vähän turhan kauan siihen meni, että viimein tajusin merkitä purkkien koot ihan itse, tai että opin muistamaan missä järjestyksessä mitäkin piti tehdä. Jonkin ajan kuluttua osasin kuitenkin hoitaa sävytyksen ihan itse ilman paniikkia.

Siinä sitä ollaan niin viattomana.

Toinen kone, johon tänään sain tutustua, on jokin jonka nimi muistutti "Wavia", mutta jonka oikeaa nimeä en muista, ja jonka päätin nyt nimetä Åsturiksi. Se kun on vähän kuin nosturi. Tai trukki. Mutta enemmän pidän sen nosturiominaisuuksista. Minun piti päästä sitä kokeilemaan jo eilen, sillä kyseessä on kone, jonka avulla saadaan asiakkaille tavaroita, jotka on sijoitettu ylähyllyille, ja sen ajaminen näytti kovin hauskalta. Niin se ulkonäkö pettää. Ajo-ominaisuuksiensa vuoksi Åsturi voisi tulla suoraan helvetin syvimmästä kolkasta. 

Katso ja kokeile minua, olen todella hauska.

Voin vain kuvitella, miten tuskaista ohjaajallani on ollut katsoa, kun yritin peruuttaa Åsturia pois tieltä, törmäsin hyllyyn, ajoin eteenpäin, suoristin kulkuneuvoni, peruutin uudestaan ja törmäsin siihen samaan hyllyyn tai toisella puolella olleeseen lavaan yhä uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Lisäksi Åsturi käynnistyy vain harvoin kun minä yksin yritän käynnistää sitä. Se käynnistyy moiteettomasti silloin, kun teen kaiken samalla tavalla kuin muutenkin, mutta vieressä seisoo joku työntekijä, jolle olen juuri valittanut, miten Åsturi ei käynnisty. Kummallista kyllä, se tuntuu pitävän erilaista ääntäkin kun minä ajan sillä. Ja vaikka kovin paljon rakastan sen nosturimaisuutta, se tykkää jättää minut jumiin sinne ylös hakkaamaan nappulaa, jolla pitäisi päästä alas. Laitteesta tulee joko jokin syvästi inhoamani kone, tai sitten kehitän siihen suuren tunnesiteen, ja se tulee olemaan asia, jota eniten jään kaipaamaan kun lähden. 

Jos en päästä sinua alas, olemme ikuisesti yhdessä <3

Sain käyttää sitä paljonkin tänään kiitos uuden työnkuvani, hyllyttämisen. Nostelin ylähyllyillä olevia maalipurkkeja ja muuta maalauskamaa alas ja siirsin ne alahyllyille. Sain tehdä aika paljonkin hyllytystä tänään, ja koska olin koko ajan maaliosastolla, pääsin perehtymään aiheeseen yhä paremmin ja pystyin siinä seikkailevia asiakkaita auttamaan jo muutenkin, kuin kysymällä mitä he tarvitsisivat ja hakemalla sitten kokeneemman myyjän paikalle setvimään asian. Pääsin myös osallistumaan osastokokoukeen ja tuntemaan itseni tärkeäksi (= osastonjohtajat kokouksessa, eivät keksineet minne muuallekaan minut tunkisivat.) 

Kaiken kaikkiaan kaikki meni varmemmin kuin eilen. Työkavereillekin uskaltaa puhua paremmin, asiakkaita lähestyn jo varmemmin ja olen oppinut enemmän. Myös yhteiset pelisäännnöt ovat paremmin hallussa. Paitsi kännykkäsääntö. Niitä ei saisi ollenkaan kuljettaa mukanaan, mutta yolo. Pakko näitä kuviakin on jollain ottaa. Shh, älkää kertoko. En minä sitä väärin käytä. 

Ennen kuin kerron päivän esineen, kerron myös, että opettajani kävi tänään siellä visiitillä. Nyt kun se on alta pois, saamme huomata, että päivän esine on tänäänkin kuviotela. Tämä on muovilankatelan kaveri, ja tekee muurimaista jälkeä. Tämän päivän esineeksi se ylsi siksi, että olin eilen ihan varma, ettei näitä tule menemään kyllä yhtään. Olin väärässä. Aika aamusta kysyttiin kuviotelaa ja osasin asiakkaan paikalle ohjastaa ja ojentaa tämän kouraan. Lähti matkaan. Ja jotta saisin telat viimein sydämeltäni, laitan alle kuvan vielä piikkitelasta, jota tuijottaessani melkein syöksyin pökerryksissä alas Årturin kyydistä, sillä sen tuijottaminen sai pääni sekaisin. Näin tänään.

- Petra U

Kyllä tämä telafanitus pian lakkaa.

Ihan kohta.