Päivä 5

Nyt on Unkari takana ja arkeen palattu. Sen matkan jälkeen olisin tarvinnut loman. Ei kuitenkaan voinut mitään, muutama tunti unta kalloon ja töihin oli mentävä. En tänään ollut välttämättä ihan hereillä, mutta kunnialla kahlasin silti tämänkin päivän läpi. Menin töihin taas pyörällä ja ajoitus ja jaksaminen sen suhteen oli jo paremmassa kunnossa. Ei sillä että olisin ihan ajoissa vieläkään ollut, mutta paremmin ainakin. Huomasin virheen tässä suunnitelmassa vasta noin 17:40, kun tajusin, että minun pitäisi olla siihen aikaan iltalukiosa. Hupsista. En muistanut ollenkaan että se alkoi tänään. Ehdin kuitenkin toiselle tunnille. Ellen jatkossa halua polkea suoraan töistä lukiolle maanantaisin ja keskiviikkoisin, pitää pyörä jättää näinä päivinä kotiin ja ottaa se auto. Katsoo kuinka kauan keho ja järki kestävät niitä päiviä, kun koulun rientoihin menee matkoineen 12 tuntia päivästä.

Päivä oli varsin samanlainen kuin muut, nyt en vain nauttinut työstä niin paljon kuin ennen, koska kaikki energia meni hereillä pysymiseen. Kahvikoneesta löytynyt suklaakahvi auttoi hieman, mutta ei tarpeeksi. Olotilani oli suorastaan täydellinen yhteen uuteen työtehtävääni, laputtamiseen. Ja kun sanon täydellinen, tarkoitan päinvastaista. Iskin uuden, huiman yhden euron hinnan noin 220:een kahdentoista kappaleen mattoveitsipurkkiin. Oli hidasta. Pääsin myös asettelemaan paikoilleen muutaman kunnon hintakyltin. Nämä työt, kuten melkein kaikki tämän päivän työni, sijoittuivat tapettiosastolle. Osasto ei ollut ihan outo minulle, olen siellä ennenkin autellut asiakkaita, mutta tänään huomasin olevani jumissa siellä suurimman osan päivästä. Vaikka tapettitietämykseni ei ole ihan parasta laatua. Yritin siinä selitellä asiakkaille mitä on tapetin harjapesu, vaikka en  asiasta muuta tiennyt kuin että se varmaankin tehdään harjalla, ja miten tapettimenekki lasketaan, vaikka uninen pääni ei osannut vastata edes 6 + 2 tasoisiin laskuihin. Opin siinä kuitenkin koko ajan. Jos ensimmäiselle asiakkaalle en osannutkaan itse kertoa, mitä tapetin merkinnät A = 50 ja B = 0 tarkoittivat, osasin jo seuraavalle sanoa, että se 0 tarkoittaa ettei tapettia tarvitse ruveta kohdistamaan.

"Puhdistaa siis harjalla sillee... Jotenki. Ei ainaskaan vedellä. Mulla ei siis ole hajuakaan."

Tajusin tänään miten vähän tunnen tuotteita ja käytäntöjä maalipalvelupisteen ulkopuolelta, vaikka sisustusosastoomme kuuluu vaikka mitä. Mutta niin se tuntuu olevan vakituistenkin työntekijöiden kanssa. Erikoistutaan joko maaleihin tai sitten esimerkiksi kodinkoneisiin, vaikka kaikki kuuluisivat kaikille. En tiedä, onko minun järkevää edes yrittää oppia tuntemaan pesukoneita ja hanoja. Voisi olla mukavaa keskittyä vain muutamaan asiaan ja oppia ne hyvin. Sisustuslinjamme koulussa on sen verran sekalainen, että siellä mihinkään ei voi tosissaan keskittyä kunnolla. Mutta ehkä pikkuhiljaa voin laajentaa aluettani. Kaksi kuukautta ei tosin ole kovin pitkä aika kaiken oppimiseen.

"Ai että kauanko menee asennukseen ja mitä muita kokoja löytyy? Ööö..."

Vaikka olin tänään hyvin vähän maalipuolella, on päivän esine silti maali. Ihan siitä syystä, etten tänään tajunnut etsiskellä erikoista esinettä käsittelemieni tuotteiden joukosta. Tuote on siis koulutaulumaali, jonka avulla voi maalata itselleen liitutaulun mihin vain. Olen haaveillut siitä jo yli vuoden, mutta en keksi mihin sitä laittaisin. Oman huoneeni seinät kun ovat tapetin peitossa. Ehkäpä oveen? Olen kuitenkin päättänyt laittaa sitä viimeistään tulevaan asuntooni, kun voin aloittaa sisustamisen puhtaalta pöydältä. Kirjoitan siihen sitten elämänohjeita ja muuta kivaa. Nyt toivon vain saavani nukkua kunnon yöunet. Huomiseen.

- Petra U

Elämänohje 1: Kun surettaa, osta vesimeloni. Paitsi jos kyseessä ovat rahahuolet, sillä melonit ovat kalliita.