Päivät 17 ja 18

Maanantaina tapahtui niin vähän mitään erityistä, etten edes muista mitä tein. Olin ihan pihalla kaikesta sen yhden vapaapäivän jälkeen. Jossain vaiheessa olin lastaamassa uutta tapettilastia hyllyihin ja tein niille mallitauluja (tai mitä ne nyt ikinä ovatkaan). Sen tosin muistan hyvin, että unohdin kotiin pukukaappini avaimen ja sen lätkylän, jolla kirjaan itseni sisään ja ulos ja jonka avulla liikun henkilökunnan tiloissa, ja jonka nimestä en osaa sanoa mitään. Taas. En tiedä, mainitsiko ensimmäisestä tapauksesta täällä ollenkaan. Kuitenkin, sain  siis taas kävellä infotiskille pyytämään vara-avainta ja -läpyskää ja tietysti viereen osuu se sama työntekijä joka oli paikalla myös edellisellä kerralla. "Otit sitten ihan tavaksi?" Niinpä niin. Tulee väärä takki laitettua päälle kun kulkee autolla (kaikki siis takintaskussa.) Ja minä niin kuvittelin, etten enää ikinä mokaisi tuossa asiassa, kun sen kerran olen jo tehnyt.

Tein sen myös heti seuraavana päivänä.

Tällä kertaa onneksi tajusin erheeni jo ennen matkan puoltaväliä. Sitten miettimään valitsenko ne mahdolliset putkut myöhästelystä vai häpeän kävellä jälleen siihen infotiskille. Ja koska prioriteettini ovat kunnossa, käänsin auton ympäri. Minulla on silti vielä työpaikka.

Tiistaina pääsin myös aloittamaan tehdä uusia hintoja tapettikansioihin, josta jossain vaiheessa mainitsinkin. Työ oli yllättävän helppoa. Käytössäni oli ohjelma, joka laski puolestani kaiken. Syötin vain hinnan, jolla me ostamme tuotteita ja kone antoi hinnan, jolla niitä myymme. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tekemäni laput näyttivät tältä:

Homma vaikeutui sitä mukaan mitä enemmän vaihtoehtoja merkillä oli, eli oliko boordeja, fototapetteja yms. Ei kuitenkaan mitään vaikeaa hommaa. Sitä vain sai tehdä aika paljon. Ja sitä on tiedossa enemmänkin. Niitä tapettikansioita nimittäin löytyy. Nyt olen käynyt läpi tämän kärryllisen:

Koska olen nämä pari viime päivää saanut olla tekemisissä tapettien kanssa, päätin valita päivän esineeksi tapettikansion. Ehkä erityisesti Mr Perswallin kansion Hide & Seek, jota en kiireeltäni kyllä ehtinyt selailla, mutta joka oli tapettikirjapinon alimmaisena ja sen löytämisessä meni hetki. Jotenkin se ironia iski. Lisäksi sen sarjan tapetit ovat ihan hauskan näköisiä, nyt kun netistä niitä selailen. Tapettikansioista voi löytyä vaikka mitä jännää, olen menettänyt sydämeni varsinkin valokuvatapeteille, joissa on niin hieno valikoima, että tekee pahaa katsella niitä ja tietää että tuohon ei tule kyllä olemaan varaa. Ehkä vielä jonain päivänä...

- Petra U

Päivät 15 ja 16

Eilen olin logistiikkavuorossa. Ehkä ensimmäisessä todellisessa logistiikkavuorossani. Terrassa on tapana, että jos hoitaa myyntiä, niin sitten ei hyllytä yhtään ja toisinpäin. Ennen päiväni ovat olleet aika sekalaisia ja olen esim. mennyt paikalle aina kun asiakas painaa kutsupainiketta vaikka olisinki ollut hyllyttämässä. Eilen työnantajani ei ollut paikalla, joten en saanut mitään erityisiä ohjeita häneltä (enkä usein saakkaan) ja kiertelin aluksi vähän siellä täällä vilkuillen, josko paikalla olisi apua tarvitsevia asiakkaita, tai jos jossain olisi epäjärjestystä. Jonkin ajan kuluttua kävellessäni maalipalvelupisteen ohi pari työkaveria huomauttivat, että minulla olisi tänään logistiikkavuoro. Jaahas. Oikein kansiosta näyttivät. En tiedä, miten he eivät huomanneet, että sama numerokoodi on merkattu minulle joka ikiseksi päiväksi, vaikka en aina logistiikassa olekaan. Jotain työssäoppijajuttuja. Kuitenkin, koska hyllytys kuulosti ihan hyvältä ajanvietteeltä, ryhdyin purkamaan tavaraa ja sitä jonkin aikaa tein, kunnes kuulin kuulutuksen "maalipalvelupisteellä tavitaan työntekijää." Olin syöksymässä sinne, kun toinen näistä logistiikkavuorosta minulle huomauttaneista työntekijöistä syöksyi ohitseni hoitamaan sen, koska "sinulla on se logistiikkavuoro." Ei sitten. Hieman käytävillä auttelin asiakkaita, mutta vähäksi jäi.

Perjantain tunnelma ei paljon parantanut kamala vesisade, jossa sain pyöräillä takaisin Järvenpäähän. Oli tarkoitus mennä siitä vielä töihin vetämään varkkarinurkkaa (seurakunnan kerho varhaisnuorille, kokoontuu joka toinen perjantai) mutta kun saavuin paikalle, oli ovessa lappu, että ryhmä oli lähtenyt retkelle. Olin kuitenkin itse asiassa aika onnellinen tästä käänteestä, koska olin aivan märkä, ja saatoin kohtuullisen hyvällä omatunnolla lähteä siitä kotiin.


Tänään oli taas päivä, kun pomoja ei ollut paikalla ja osastolla oli vain kivoja tyyppejä. Tarkoitti siis todella rentoa päivää. Kukaan ei ollut arvostelemassa sitä mitä tein. Ja koska viikonloppuisin ei saisi hyllyttämistä tehdä, siitäkään ei tarvinnut kärsiä huonoa omatuntoa. Siinähän istuskelin palvelupisteellä ja odottelin asiakkaita tulevaksi. Olihan niitä asiakaita, ettei homma pelkästään istuskelua ollut, mutta hyvin harvoin voin oikeasti viettää aikaa palvelupisteellä, ennen kuin joku siitä minut häätää uusiin tehtäviin.

'

Siinä se rakas tukikohta on

Ja tässä ns. sisustuskäytävä, jonka varrella olevat pikkukäytävät 

kuuluvat lähes kaikki sisustusosastolle.

Jotenkin pidin tästä päivästä paljon. Rentoa ja kivaa ilman minkäänlaista ahdistavaa ilmapiiriä. Päivän esinettä en tänään löytänyt, eikä eilenkään vastaan tullut mitään kummempaa, kuin tämä lyhty, jolle ei löytynyt mistään paikkaa. Pidin siitä kauheasti, mutta kun kävin kysymässä apua sen sijoittamiseen, se haukuttiinkin lyttyyn. Liian jouluinen kuulema. Höpö höpö, kaunis hirvilyhty. Ehkä joku päivä vielä lähtee mukaani.

Ja huomenna viikon ainoa vapaapäivä wohoo!

- Petra U.

Päivät 13 ja 14

Aikaa ei taas ole mihinkään eikä eilen tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Siksi siis jälleen yhdistetty päivitys. Eilistä voisin kuvailla rennoksi ja rauhalliseksi. Tänään mentiin samalla linjalla, mukava päivä. Opin yhä enemmän paikan laitteista ja käytännöistä, ja osaan nyt tarkistaa esimerkiksi tuotteiden saldot ja hinnat ihan itse. Katsoo kuinka kauan menee siihen, että päädyn tekemään jotain paperitöitä. Tänään siihen vähän vinkattiin meidän "briiffissä", kun tapettikansioihin pitäisi jotain uusia hintoja väkerrellä, ja homma keksittiin antaa minulle. En sitä pääse kuin vasta ensi viikolla aloittelemaan, koska tarvitsen siihen ohjastusta, jota ei ole enää tällä viikolla paikalla. Se olisi kai jonkinlainen näyttötyö, että pitäisi kaikki tehdä tosi hyvin. Vähän vaikea arvioida hommaa vielä, kun en tiedä siitä juuri mitään.

Minua on vähän harmittanut se, etten osaa vieläkään myydä mattoja. Siis sellaisia isoja joita myydään metreittäin, ja joita pitää itse leikellä. Tänään syöksyin katsomaan jälleen, miten homma toimii, mutta siinä on niin paljon tekemistä, etten vieläkään ole varma, uskaltaisinko sitä kokeilla yksin. Tämä opettelu toi mieleeni kaksi muovimattoa, jotka ovat huomioni kiinnittäneet. Toisessa on vain hyvin erikoinen kuvio, ja toinen on tehty näyttämään joltain metallilta.

Tänään osastonjohtaja ja siis työnantajani kävi nykäisemässä minua hihasta. Siellä kuulema hieman seurataan meidän asiakaspalveluamme ja välillä me saamme kuulla, miten meillä menee. Tavallisesti asia ei koske harjoittelijoita, mutta nyt hän tuumasi "miksi ei", joten minäkin sain kuulla menestyksestäni. Ihan hyvinhän minulla tuntuu menevän. Odotin jotain pahempaa. Ja niitä joitan virheiä täytyy sitten lähteä korjaamaan. Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan. Katsoo nyt, millon seuraavan kerran päivitän. 

- Petra U.

Päivät 11 ja 12

Päätin sisällyttää molemmat päivät samaan päivitykseen, koska molemmat ovat olleet niin samanlaisia, eikä minulla ole aikaa tehdä kahta eri julkaisua. Tämän työssäoppimisen aikana päivittäisen vapaa-aikani pituus on huimat 2 h. Ei pelkästään työssäoppimisen takia, vaan koska saan viettää iltani lukiolla. Ja nyt kun noista on valitettu, siirrytään päivien tapahtumiin.

Messujen aikana tavaraa myytiin saman verran kuin tavallisesti menisi lähes kahdessa kuukaudessa. Siksi logistiikan puolella on ollut hyvinkin kiireistä, kun hyllyjä on pitänyt täyttää, tuotteita tilata ja siirtää messuesillepanot pois käytäviltä. Ja samalla pitäisi saada palveltua asiakkaita. Ihmettelen, miten niin vähän ihmisiä on laitettu työvuoroihin tämän aikana, koska tänäänkin olin hyvin suuren osan päivästä yksin hoitamassa maalipalvelupistettä ja sen asikkaita, vaikka samalla olin hukkua hommiin tavaroiden hyllytyksessä. Päivien työmäärät vähän latistavat ilmapiiriä. 

Vaikka minusta asiakaspalvelu on kivempaa kuin tavaroiden purkaminen ja siirtely, on logistiikan töissäkin puolensa. Ei juuri tarvitse lähteä kysymään keneltäkään mitä tehdä, lavojen purkamisessa kestää yleensä aika pitkään joten tiedän suurimman osan päivästä mitä tehdä ja aika kuluu nopeasti. Asiakaspalveluvuorossa saatan haahuilla sinne tänne tietämättä mitä tehdä, koska apua tarvitsevia asiakkaita ei aina ole ympärillä. Silloin tuntuu, etten oikeastaan tee kunnon töitä.

Tänään oli jälleen koulutus. Nyt tiedän sitten enemmän erilaisista lattiamateriaaleista kuten parketista ja laminaateista. En vieläkään tunne aihetta niin hyvin, että uskaltaisin antaa asennusohjeita yms. mutta ainakin hyvä alku on, jos päätän asiaan paremmin perehtyä, tai jos tulee tilanne, kun lähes pakosta joudun niitä myymään. 

En eilen enkä tänäänkään törmännyt mihinkään kovin erikoiseen, joten esittelen pari tuotetta, jotka ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa. Toinen on kaakelimaali ja toinen saumakynä. Varsin yhteensopivat tuotteet siis. Voisi meidänkin kylpyhuonetta piristää kovasti, jos ne siniset ja lämpimänharmaat kaakelit maalaisi vaikka valkoisiksi. Saumakynää tarvittaisiin siinä sitten luomaan saumoille mattapinnan kiiltävän maalipinnan sijasta. Saumakynä voisi olla kätevä myös ihan yksinään, keittiömme kaakeleiden saumoissa kun jotain tummumia on. Houkuttelevia tuotteita kumpikin.

- Petra U

 

 

Päivä 10

Siinä meni ensimmäinen lauantaini työn merkeissä. En saanut julkaisua aikaan, koska illalla pääsin tekemään vielä lisää töitä (karaokejuontaminen) ja keikka loppui vasta puoli kahden maissa, enkä pientä vapaa-aikaani töiden välissä tähän raaskinut käyttää. Lauantai oli Sami -nimisten laulavien julkkisten täytteinen päivä. Robinin biisejä messuilla laulellut Sami Sarjula ja illemmalla sitten jääkiekkoilija Sami Helenius, joka lauleskeli myös hyvin, ja joka tykkäsi jakaa käsisuudelmia (sain 3).

Aamulla olin (minun mittapuullani) uskomattoman ajoissa. Kipittelin kohti työntekijöiden sisäänkäyntiä jopa 10 minuuttia ennen töiden alkua, ja heti kuulin kuulutuksen "maalipalvelupisteellä tarvitaan työntekijää." Kohautin harteitani, olinhan vielä ulkona. Astuin sisälle, kuulutus kuului taas. Pääsin pukuhuoneeseen, kuulutus kuului jälleen. Kiskoin työpaitaa pälleni ja tulin siihen tulokseen, että pakkohan tuonne on itse juosta ja ihmettelin missä muut työntekijät ovat. Oli niiden asiakkaiden onni, että olin niin ajoissa. Osastolla oli vain yksi työntekijä ollut aamuvuorossa ja hän oli jumissa myymässä liesituuletinta. Näin alkoi jälleen kiireinen messupäivä.

Hermot olivat kireällä itse kullakin erinäisistä syistä, mutta työkavereiden kanssa oli hauskaa. Heidän kanssaan en kauheasti ehdi viettämään aikaa tai juttelemaan, koska asiakkaasta toiseen siirrytään aika nopeasti. Kauaa ei voi seisoskella paikallaan ja tauotkin tulisi pitää niin, että samalta osastolta olisi poissa mahdollisimman vähän tyyppejä kerralla. Mutta kaiken tämän välissä saa jonkin verran kuulumisia vaihdettua. Kaikki siellä ovat kivoja ja pidän heistä enemmän ja enemmän. Tosin ihan kaikkiin en ole saanut kunnon kontaktia, meitä kun on siellä todella paljon.

Päivä oli hyvin samanlainen kuin eilinen. Olen saanut taas lisää varmuutta, ja oppinut säännön, että jos et tiedä jotain asiaa, ainakin valehtele vakuuttavasti. Minua kehotettiin kuuntelemaan asiantuntijoiden tuote-esittelyjä, mutta yhdestä tuotteesta työkaveri kertoi todella monen asiakkaan valittaneen, joten en ole kovin innolla sitä myymässä, toisen tunsin ja kolmas oli niin houkutteleva, etten uskaltanut kuunnella tai olisin ostanut vaikka minulla ei ole rahaa. Olen todella heikko vastustamaan myyntipuheita. Tuote oli Boschin sähkökäyttöinen tela. Oli niin kätevän näköinen... En tosin maalaa läheskään niin paljon, että tarvitsisin sitä. Se kuitenkin on lauantain päivän esine.

- Petra U

Telaa ei tarvitse dipata maaliin missään välissä, painaa vain varressa olevaa nappulaa ja lisää maalia tulee. 

Päivä 9

Tänään messut sitten alkoivat toden teolla. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, osastoille tuli ihan oman alansa asiantuntijoita, sisäänkäynnin luona oli lava, jossa pidettiin joitain työnäytöksiä, juontaja kierteli ympäriinsä haastattelemassa ihmisiä ja kertomassa mitä oli tarjouksessa ja sitten siellä jaettiin ilmaista kahvia. Myöhemmin paikalle eksyi myös pelle ja maskottipukuisia tyyppejä lasten iloksi. Oli aika kiire koko ajan, logistiikkapuoleen ei voinut keskittyä juuri ollenkaan. Jos yritin siirtää tapetteja tai teippejä paikoilleen, käskettiin minut pian siitä takaisin asiakaspalveluun. Asiakaspalvelussa ei kuitenkaan ollut ihan niin paljon tekemistä kuin olin kuvitellut. Ihmiset keräntyivät aika paljon juuri näiden asiantuntijoiden ympärille tai sitten olivat vain katselemassa. Kyllä oli kuitenkin kiireisempää kuin tavallisesti ja aikakin kului nopeasti. En osaa päivästä paljon muuta sanoa.

Päivän esine ei ole ihan esine, vaan panda-maskotti. Se oli hyvin karmivan näköinen kierrellessään paikkoja, mutta minäkin sain sen korista lakupatukan, joten ihan kiva panda se oli sitten loppujen lopuksi. Huomenna ihmisiä pitäisi olla kaksi kertaa enemmän, katsoo mitä siitäkin tulee. Ainakin paikalla on Sami Sarjula, salkkareiden Ossi.

- Petra U

Päivä 8

Eilen minun piti vain lepuuttaa silmiäni ja nukuin sitten kevyet 11 tunnin unet. Jäi blogi huomiotta. Olin yllättäen ajoissa, mutta työnantajani ei ollut paikalla sitä todistamassa. Kaikki tuntuu kuitenkin olevan normaalia taas. Ehkäpä miehet ovat niin yksinkertaisia, että kun asia on käsitelty, sitä ei jäädä hautomaan. Aika jänniä olentoja ovat.

Mietin jo eilen, että mitä keksin enää työpäivistäni kertoa. Vaihtuisiko blogitekstieni taso siihen, että kertoisin vain "tänään oli normipäivä." Tuli kuitenkin jotain erikoistakin vastaan. Puutarhaosasto kidnappasi minut. Yhtenä hetkenä vein sisustusosaston tyhjennettyä lavaa takaisin varastoon, ja toisena päälleni heitettiin jättimäinen takki ja käskettiin lakaista taimipihan lattia. Jaahas. Sainpahan sitten lisätreeniä.

Äsken vielä todella multainen maa on enää vain vähän multainen,

Karkasin sieltä heti homman tehtyäni. Olin hieman toivonut jotain pestiä puutarhaosastolta, jotta näkisin hieman kasveja, koska suunnitelmissani on täyttää parvekkeeni kukilla ja muilla kasveilla. En kuitenkaan paljoa pystynyt vilkuilemaan ympärilleni. Pitääkin sitten mennä kiertämään paikkoja ihan ajan kanssa joskus. Kuitenkin, karattuani puutarhaosastolta siirryin jälleen sisustusmyyntiin. Joku halusi siellä ostaa muovilankatelan. En oikein osannut myydä sitä blogini nimestä huolimatta. En tiennyt, että siihen tarvittiin jotain erityismaalia, tai millaisa jälkeä siitä tulee. Asiakaskin oli nettihauillaan löytänyt lähinnä kuvia siitä telasta ja minun blogini. Onneksi työkaverilla oli oikein omakohtaista kokemusta asiasta. Muovilankatela olisi ansainnut päivän esineen paikan, jos se ei olisi jo ollut päivän esineenä enseimmäisenä päivänä. Joten päivän esine onkin sitten koristeketju. Opin nimittäin miten ketjuja myydään ja pidin kauheasti sanasta messingöity. Ei siinä muuta. 

- Petra U