Maanantaina tapahtui niin vähän mitään erityistä, etten edes muista mitä tein. Olin ihan pihalla kaikesta sen yhden vapaapäivän jälkeen. Jossain vaiheessa olin lastaamassa uutta tapettilastia hyllyihin ja tein niille mallitauluja (tai mitä ne nyt ikinä ovatkaan). Sen tosin muistan hyvin, että unohdin kotiin pukukaappini avaimen ja sen lätkylän, jolla kirjaan itseni sisään ja ulos ja jonka avulla liikun henkilökunnan tiloissa, ja jonka nimestä en osaa sanoa mitään. Taas. En tiedä, mainitsiko ensimmäisestä tapauksesta täällä ollenkaan. Kuitenkin, sain siis taas kävellä infotiskille pyytämään vara-avainta ja -läpyskää ja tietysti viereen osuu se sama työntekijä joka oli paikalla myös edellisellä kerralla. "Otit sitten ihan tavaksi?" Niinpä niin. Tulee väärä takki laitettua päälle kun kulkee autolla (kaikki siis takintaskussa.) Ja minä niin kuvittelin, etten enää ikinä mokaisi tuossa asiassa, kun sen kerran olen jo tehnyt.
Tein sen myös heti seuraavana päivänä.
Tällä kertaa onneksi tajusin erheeni jo ennen matkan puoltaväliä. Sitten miettimään valitsenko ne mahdolliset putkut myöhästelystä vai häpeän kävellä jälleen siihen infotiskille. Ja koska prioriteettini ovat kunnossa, käänsin auton ympäri. Minulla on silti vielä työpaikka.
Tiistaina pääsin myös aloittamaan tehdä uusia hintoja tapettikansioihin, josta jossain vaiheessa mainitsinkin. Työ oli yllättävän helppoa. Käytössäni oli ohjelma, joka laski puolestani kaiken. Syötin vain hinnan, jolla me ostamme tuotteita ja kone antoi hinnan, jolla niitä myymme. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tekemäni laput näyttivät tältä:
Homma vaikeutui sitä mukaan mitä enemmän vaihtoehtoja merkillä oli, eli oliko boordeja, fototapetteja yms. Ei kuitenkaan mitään vaikeaa hommaa. Sitä vain sai tehdä aika paljon. Ja sitä on tiedossa enemmänkin. Niitä tapettikansioita nimittäin löytyy. Nyt olen käynyt läpi tämän kärryllisen:
Koska olen nämä pari viime päivää saanut olla tekemisissä tapettien kanssa, päätin valita päivän esineeksi tapettikansion. Ehkä erityisesti Mr Perswallin kansion Hide & Seek, jota en kiireeltäni kyllä ehtinyt selailla, mutta joka oli tapettikirjapinon alimmaisena ja sen löytämisessä meni hetki. Jotenkin se ironia iski. Lisäksi sen sarjan tapetit ovat ihan hauskan näköisiä, nyt kun netistä niitä selailen. Tapettikansioista voi löytyä vaikka mitä jännää, olen menettänyt sydämeni varsinkin valokuvatapeteille, joissa on niin hieno valikoima, että tekee pahaa katsella niitä ja tietää että tuohon ei tule kyllä olemaan varaa. Ehkä vielä jonain päivänä...
- Petra U
